29. huhti, 2015

Köksästä kotitalouteen, siis

 

Viime yönä näin unta entisestä köksän opettajastani, Pulmusta. Oli hänellä etunimikin, mutta me sanottiin häntä Pulmuksi. Vai oliko se etunimi? No, joka tapauksessa muistelin sitten aamulla, millaista köksän opetus 70-luvulla oli. Siis silloin kun mulle sitä opetettiin.

Tehtiin aika lailla perusruokaa, makaronilaatikkoa, lihapullia, makkarakastiketta, kesäkeittoa ym. Leivottiin sämpylöitä. Jälkiruuista jännittävin oli varmaan suklaapuuro tai vispipuuro. Raakakakuista ei kukaan edes tiennyt mitään. Siis silloin 70-luvulla.

80-luvulla kotitalouteen tuli jo enemmän raaka-aineita ja muiden maiden ruokia  mukaan, puhumattakaan 2000-luvun kotitalouden opetuksesta. Opetusta on onneksi lisätty, mikä on tärkeää. Wokkaamisesta ei kukaan edes puhunut silloin 70-luvulla, kun mulla oli köksää.

Tytöt oli köksässä, pojat veistossa. Ja mä olisin halunnut tehdä linnunpönttöjä ja jakkaroita. Siis silloin, en enää. Mutta täytyihän tytön oppia ruokaa laittamaan. Molempia ei voinut opetella. Ei ainakaan meidän koulussa. Keskikoulussa, 70-luvulla.

Mutta siitä mun köksän maikasta. Pulmusta. Mä en oppinut teoriatunneilla mitään. Laskin, montako kertaa hän sanoi "siis". Ennätys oli 70 kertaa. Hän laittoi siis-sanan joka lauseeseen, joskus montakin kertaa. Ja mä onneton kiinnitin huomioni vaan niihin sanoihin. Sitten kun tuli käytännön ruuanlaiton vuoro, voitte hyvin kuvitella, etten tietenkään osannut mitään, mutta olin taatusti ainoa, joka tiesi, montako kertaa hän oli sanonut siis. Onneksi lapsuuden ystäväni, joka toimi parinani, oli jo silloin hyvä kokki ja mä sitten siivestelin siinä.

Silloin 70-luvulla köksän opetukseen, ainakin meidän koulussa, kuului myös vauvan hoidon opetteleminen. Meillä oli vauvanukke ja Pulmu opetti, miten sille laitettiin Leninavaipat. No, oli siitäkin opetuksesta hyötyä, kun ensimmäinen oma lapsi 80-luvulla syntyi. Silloin oli vielä niitä hemmetin Leninoita.

Kyllä siitä köksän opetuksesta varmaan jotain takaraivoon jäi - siis - varmaan. Harmittaa, etten säästänyt sitä ihanaa köksän vihkoa, missä ne kaikki reseptit olivat käsin kirjoitettuna. Siskollani Pirjolla on se varmaan vieläkin jossain mökillä. Täytyykin kysyä ja katsoa, onko siinä joku kiva resepti, jota voisi vaikka modernisoida käyttöön. Tai tehdä sitä jauhelihakastiketta. Milloinka mä edes olen syönyt jauhelihakastiketta?