7. touko, 2015

Matka muistoihin

Viisi päivää, yli 1 500 kilometriä autossa. Isän lapsuuden maisemiin Skåneen ja pikareissu Juutinrauman siltaa pitkin myös Kööpenhaminaan. Välipysähdys kotiin tullessa Linköpingissä ennen Tukholmaa ja lauttamatkaa Helsinkiin.

Tätä reissua suunniteltiin pitkään. Piti lähteä jo viime vuonna, mutta ei päästy vielä silloin matkaan. Nyt onneksi päästiin. Oli todella mahtavaa käydä paikoissa, missä isäni on viettänyt sotavuosia ja vielä nuorena teinipoikanakin viettänyt kesiään ja tietysti aikuisena miehenä käynyt kylässä sota-ajan vanhempiensa luona.

Tukholmasta gps päälle ja menoksi. Ajettiin lähes suoraan Örkelljungan lääniin, Perstorpiin, missä oli ensimmäinen hotelliyö. Ihana pieni kylä. Käytiin illalla haudoilla ja mentiin ajoissa nukkumaan. Hieman matkaväsymystä, kun laivalla ei pystynyt nukkumaan. Isällä ruokamyrkytys ja laiva täynnä vappujuhlijoita. Onneksi isän ruokamyrkytys sentään meni aamulla ohi. Ajomatkasta jäi erityisesti mieleen Vätternin mahtavat maisemat.

Sunnuntaina vietiin vielä kukkia haudoille ja käytiin katsomassa, miltä Åsljungan talo nyt näyttää. Isä vielä hyvin muisti talon, vaikka sitä olikin vähän tuunattu näiden vuosien aikana. Oli kyllä tunteellinen hetki talon pihalla. Ja miten viehättävä Åsljunga kaiken kaikkiaan onkaan. Melkein pystyi kuvittelemaan isän kirmaavan siellä kylän raitilla.

Sitten ajettiinkin Malmöön ja sieltä Juutinrauman siltaa Kööpenhaminaan. Mikä silta, mahtava insinöörityönäyte. Onneksi aurinko paistoi ja saatiin hyviä kuvia otettua. Eikä mua edes pelottanut se Tanskan pään tunneliosuuskaan. Veden alla reilut neljä kilometriä. Huh. Gps:ää oli hauska seurata, kun se näytti, että mennään vedessä!

Kööpenhaminassa yksi yö ja takaisin Ruotsin puolelle. Linköpingiin saakka. Ettei viimeiselle päivälle jäänyt kun vaivaiset 200 kilometriä ajettavaa. Se oli jo vähän.  Kaunis kaupunki sekin. Aika iso, mutta miten siisti ja viehättäviä pikkutaloja täynnä. Käytiin myös lentokonemuseossa, mikä oli aivan upea kokemus sekin.

Matkalla katsottiin isän mukaan ottamia vanhoja valokuvia, kuunneltiin isän muistoja, kauniita muistoja - pelkästään hyviä muistoja. Onneksi lähdettiin tälle matkalle. Onneksi sain olla mukana.

Kiitos matkasta isä ja Jenni! Paras matka ikinä!