13. touko, 2015

Elämän pienet, ihanat asiat

Yksi ystävistäni päivitti facebookissa, miten onnelliseksi hän tuli, kun sai kukkia. Ihan tosta vaan. Aloin miettiä, miten elämässä pienet, päivittäiset, viikottaiset, satunnaiset asiat ovat tärkeitä ja tekevät meidät onnelliseksi. Ainakin pitäisi tehdä.

Itse ainakin yllätän ystäviäni silloin tällöin pienillä lahjoilla, vaikka ei olisikaan syntymäpäivä tai vastaava. Vien kylään mennessäni jotain mukanani, jotain pientä, usein itsetehtyä syötävää.

Ostan kaikennäköisiä hassuja härpäkkeitä tai jotain muuta valmiiksi odottamaan aina kun sattuu jotain kivaa tulemaan vastaan ja vien niitä sitten ystävilleni ja rakkaimmilleni mukana kyläreissulle. Mulla on joululahjatkin ostettu jo lokakuussa, kun pitkin vuotta niitä keräilen.

Tapanani on myös arkena laittaa juhlavampaa ruokaa silloin tällöin. Kun lapset asuivat kotona, he osasivat arvostaa tätä paljonkin, mieheni taas juurikaan eivät (joo, on niitä jokunen ollut). Vai johtuikohan se siitä, että pinkki kattaus ei oikein ollut miehekästä? Osoitan rakkautta ja välittämistä hyvällä ruualla ja kauniilla kattauksella. Ja olen mielissäni, jos tämä vielä jopa huomataankin. Kyllä siitä tulee, ja saakin tulla, hyvälle mielelle.

Kumpa muistaisimmekin arjessa huomioida toisiamme enemmän. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi lahjoa tai laittaa vaikka sitä ruokaa. Voisi useimmin sanoa jotain kaunista, vaikka "kiva, kun olet olemassa".

Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on rakkaita ihmisiä ja ystäviä, jotka tekevät minut joka päivä onnelliseksi ihan vaan olemassa olollaan, välillä soittamalla, vierailemalla tai vaikka tykkäämällä mun facebookpäivityksistäni.

Lapset ovat niin ihania, aitoja. Lapset sanovat tykkäävänsä ja  ikävöivänsä ihan luonnostaan. Miksi me aikuiset emme aina tähän pysty? Miksi se  joskus tuntuu niin vaivaannuttavalta? Vai emmekö me suomalaiset ole tottuneet huomioimaan toisiamme? Ainakaan me iäkkäämmät. Nykynuoret halaavat ja ovat paljon spontaanimpia kun me vanhemman ikäluokan ihmiset. Hyvä niin. Mutta osataan mekin, eikös vaan?

Iso halaus kaikille!