19. joulu, 2015

Jokainen ihminen on jouluihminen?

Siskoni Pirjo laittoi tuon otsikkolauseen mulle facebookiin jossain vaiheessa, ilman kysymysmerkkiä tosin. Se oli vastaus mun väitteeseeni, etten ole yhtään jouluihminen. Nyt, kun olen alkanut asiaa enemmän miettiä, mä taidan sittenkin olla jouluihminen? Miksi olen vuosikausia halunnut sen salata? Eikö se sovi siihen kuvaan, mitä ihmiset musta ajattelevat -mitä mä haluan heidän musta ajattelevan? Joku psykiatri olisi varmaan onnellinen, jos sais mut soffalleen. Mä en aina itsekään tajua, miksi kaikenmaailman hössötys ei muka mulle sovi? Tai mun imagoon?

Laitoin tässä yhtenä päivänä kämpän punaiseksi kaiken maailman pöytäliinoilla (siis mähän oon aina inhonnut pöytäliinoja?!), koristeilla, kynttilöillä. Sitten selittelin ystävälleni, "no mulla nyt vaan sattui olemaan näitä punaisia juttuja kotona". Kaikki mut tuntevat, tietävät, ettei mulla satu olemaan mitään. Kaikki on tarkoituksella ostettu. Eli, ketä mä huijaan? No, eniten varmaan itseäni.

Juurikin taas tänä aamuna siirtelin esineitä ja kynttilöitä paikasta toiseen ja aloin nauramaan ääneen - oonko mä tullut vanhaksi vai olenko mä tullut hulluksi vai molempia? Mähän tykkään tästä jouluhössötyksestä. Kohta varmaan lähden ostamaan sen joulukuusenkin ja elämäni ensimmäisen joululevyn - mähän siis en tykkää joululauluistakaan (enhän?).

Toivotan Teille kaikille oikein hyvää joulua! Jokainen on jollain lailla jouluihminen, minäkin siis.